Cheung Chau 'Lucky' Bun Festival

Se Cheung Chau Onnennäkkileipäfestivaali, joka pidetään vuosittain pienellä saarella Cheung Chaussa, vain lautalla matkan päässä kaupungista, on todellakin omaperäinen, eksoottinen kuin mikä. Tunnetaan myös Jiao-festivaalina (kirjaimellisesti “mene pois” kiinaksi), Onnennäkkileipäfestivaalia on juhlittu yli 100 vuotta, ja siitä on nopeasti tullut olennainen asia Hongkongissa vieraillessa. Festivaalin juuret sijaitsevat siinä kauniissa paikassa, jossa kulttuuriperinteet, historia ja kansantarustot kohtaavat. Legendan mukaan rutto, joka pörräsi saarella yli vuosisata sitten Qing-dynastian aikana, pysäytettiin rituaalien suorittamisella, joista osa jatkuu tähän päivään saakka. Näihin kuuluu jumalten patsaitten kuljettaminen kaduilla ja erityisten alttarien pystyttäminen jumala Pak Tain kunniaksi, pahoja henkiä ajamaan pois. Nykyään asukkaat, turistit ja ohikulkijat juhlivat ja kiittävät Pak Taita, että hän suojaa heitä, polttamalla suitsukkeita erityisillä alttareilla, syömällä vegaanisia onnenpullia, jotka on leimattu kiinalaisella onnen symbolilla, ja osallistumalla Piu Sik (Kelluvat värit) paraatiin tässä Hongkongin nähtävyydessä.

Kokemukseni lännen edustajana Onnennäkkileipäfestivaalilla oli uskomaton. Oikein nimettynä yhdestä Time.comin “Top 10 Omaperäistä paikallista festivaalia” se on yhdistelmä rituaalia, kulttuuria ja pullia, kaiken sen taustalla kova rumba ja gongit. Matkani Onnennäkkileipien maahan alkoi Pier 5:stä, Centralista, missä jouduin valitsemaan normaalin tai “Nopean” lautan välillä. Huomattuani, että Nopean lautan hinta oli lähes kaksinkertainen (HK $35.30) ja vain 15 minuuttia nopeampi, valitsin normaalin lautan. Tunnin pituinen lauttamatka on itsessään kokemus, erityisesti purjehtiessani Victorian sataman läpi, katsellen vähitellen, kuinka pilvenpiirtäjät liukuvat ohitse ja katoavat, tullessa tilalle vihreitä saaria ja laineilevia sinisiä aaltoja.

Vinkki: Ajattele Staten Islandin lauttaa. Toisella kansitasolla oli yksi penkkirivi, joka oli käännetty taaksepäin, mikä antoi minulle avoimen, esteettömän näkymän lautan takana, paras paikka valokuville.

Vasemmasta sivusta huomasin normaalisti uneliaan kohteemme, jossa kalastajien värikkäät veneet heiluivat tervetuliaisina. Viehättävä pieni saari, jonka elinvoima on sitä ympäröivä meri, veneet ja vanhan koulun 1970-luvun polkupyörät ylittävät autoliikenteen. Elämä on hitaampaa, liikkuen meriveden ja -vuoroveden tahtiin. Tänään kuitenkin saari oli pyörremyrskyssä, kalskeissa ja kiipeilemässä eloon, iloisten juhlijoiden joukkojen kera.

Suuntasin alas yhdelle pääkaduista veden äärellä, yrittäen kuvitella miltä tämä paikka normaalisti näyttäisi. Ajamisen lautoista rakennetut tilapäiset teltat, ulkotilat ravintoloissa ja kojut, joissa myydään kaikkea tuoreista hedelmävartaita Onnennäkkileipä muistoavaimista, olivat kaikki pystytetty tälle tilaisuudelle. Halusin varmistaa, etten missaa yhtä pää tapahtumista , Piu Sik, tai “Kelluvat värit” paraatia, kiirehdin pääaukion loppupisteeseen. Kukin jumala kuljetetaan kaduilla eri ‘tiimin’ toimesta, joilla jokaisella on päällään eri värisiä, juhlallisia t-paitoja. Samankaltainen kuin lohikäärmeveneiden kilpailu, se on osittain paraati, osittain kilpailu, kun jumalia palautetaan värikkään sumeana, kun kantajat juoksevat ohi, lyöden gongia ja (joskus) tehdessä lohikäärme tansseja, kukin kannustettuna riemuitsevista väkijoukoista.

Seuraavaksi tulee ”kelluvien” lasten kulkue, joka, optisen harhan ansiosta, näyttää kelluvan maapinnan ylle perinteisissä vaatteissaan. Vaikka jokainen on ainutlaatuinen, kaikki pyrkivät pelottamaan pois pahoja haamuja ja henkiä, jotka vaeltavat saarella.

Kun paraati alkoi lähestyä loppuaan, käänsin huomioni suuren temporäärisen näyttelyyn, joka koostui pääaukiosta. Värikkäillä lipuilla koristeltuna oli lava, jossa esitettiin kantonilaista oopperaa, seuraavana alttari, joka pulppusi savua jättimäisistä suitsukkeista, ja kolme erillistä avoimella sivulla varustettua telttaa, jotka esittivät perinteisiä Onnenpullatorneja. Suuret muistuttivat alkuperäiskansojen tipi- (teepee) rakennetta, kartiomuotoisia, tyhjiä keskeltä; vain nämä olivat noin 15 metriä korkeita ja päällystetty todella onnenpullilla.

Palasin kiemurtelevien, kapeiden kujien läpi, seuraamalla nenääni, joka veisi minut arvokkaisiin Onnennäkkileipäkojuun. Jonot olivat valtavat, mutta tuoreesti leivottavan leivän tuoksu keittiöistä sekoittui kiemurtelevien leijona tanssien kaikuun, jotka kulkivat ja “söivät” ulkopuolella olevat salaatti tarjoilut, mikä teki odottamisesta viihdyttävää kansan seuraaminen mukanaan. Lopulta päästyäni eteen, näin pullia joka puolella, kaikissa niiden prosessin vaiheissa - taikina, jota vaivattiin, ihmiset, jotka toivat metallilaatikoita tuoreita tavallisia pullia uunista, noutavat tarjottimia jäähtymästä, leimaavat (kirjaimellisesti!) pullat punaisella “onnea” kiinalaisella merkinnällä, ja ne laitetaan koreihin, laatikoihin ja syödään paikalla. Opin, että tätä tilaisuutta varten on kolme täytetyyppiä: makea punapavun, seesam ja loto. Vaikka olin maistanut edellisiä kahta muissa ruokalajeissa aiemmin, lootopasta oli täysin uusi kokemus minulle. Aluksi epäluuloisena vihertävän värin vuoksi, makea, karamellimainen, kevyt pasta oli herkullista! Vinkki: pullat ovat paljon täyttävämpiä kuin miltä ne näyttävät! Olet todennäköisesti kylläinen jo yhdestä.

Taikinaherkkujeni jälkeen vaelsin kaduilla, löytäen trendikkäitä, omaperäisiä pieniä kauppoja , maistellen saaren tunnettuja meriruokia, ja pistäytyen paikallisessa supermarketissa juoman hakuun, jonka siemailin istuessani hiekassa katsoen pimeää merta kohti Hongkongin valojen kimalletta kaukaisuudessa. Tunnin matka toi minut täysin uuteen maailmaan.

Kello kahdentoista aikaan alkoi festivaalin huipentuma: Onnennäkkileipä -kilpailu. Tavoitteena on napata mahdollisimman monta arvokasta pullaa Onnenvuoren huipulta, tuomaan perheellesi onnea ja ruokaa tulevalle vuodelle. Ajattele sitä kalliokiipeilynä, paitsi että otteena ovat pullat! Turvallisuussyistä nykyinen kiipeilyversio on varustettu turvavaljailla, ja ne käyttävät muovisia pullia, ei oikeita, kierrättämistä varten. Huuto kajahti ja Onnennäkkileipä torni heräsi henkiin, ihmiset kiipeilivät ja ryntäsivät kuin muurahaiset puussa. Voittajat julistettiin juhlallisesti, ja ilotulitukset syttyivät Onnennäkkileivän vuorelta, päättyen säihkeään konfettisateeseen myrskyisten aplodien keskellä. Eepinen huipennus vuosisatoja vanhalle festivaalille, ja korvaamaton vilahdus kansantarustoon ja perinteeseen.

Seuraavan vuoden festivaalietikettitiedot:

Milloin: 14.-18. toukokuuta 2013

Missä: Cheung Chau -saari

Miten sinne pääsee: Ota lautta (joko “Nopea” 45 minuuttia, HK$35, tai normaali, 1 tunti, HK $18) Pier #5:stä Centralista. Se lähtee noin kerran tunnissa, mutta tarkista aikataulu, sillä tämän pyhäpäivän aikataulu on erilainen.